Elikkä siis keskiviikkona aamulla lähettiin Puerto de la Cruzin sairaalaan taksilla tästä meidän hotellilta. Saatiin sairaalassa onneksi nopeasti apua ja palvelua suomeksi ja täytettiin vakuutusyhtiölle sairastapaturma selvitykset. Suomalainen virkailija vei meidät ensiapuun ja jäi sinne kanssamme odottamaan ja katsomaan mitä lääkärit tutkivat ja sanovat. Hän tulkkasi meille kaiken koska lääkärit puhuivat vain espanjaa.
Ensin olimme ensiapuhuoneessa 1,5h tiputuksessa ja meiltä otettiin verikokeita sekä mitattiin kuumeet. Lääkärit tunnustelivat molempien vatsoja ja halusivat tietää mistä kohtaa tuntuu kipua.
Myöhemmin meidät vietiin vuodeosastolle pyörätuoleilla 🆘 Saatiin yhteinen huone THANK GOD!!! Oli muuten hienompi näköala siitä huoneesta ku KOKSISSA tai POKSISSA 😂😂😂
Oltii oltu siel huoneessa tiputuksessa varmaan 4 tuntii ja sillon Ellu sai ekan kerran vettä, hetken päästä pyydettäessä toisen ja sitte tarjottimellisen teetä, mehua ja ehkä jotaa lihalientä vastaavaa soppaa 😂 Annin sängyn päädyssä oli lappu jossa luki että DIETA ABSOLUTA eli ei ruokaa tai juomaa Annille tarjolla! Molemmilla oli vieläkin alilämpöä enemmän ja vähemmän.
Anni ei ollu syöny eikä juonu koko keskiviikkona mitää ja alko tulla jo huono olo pelkästään siitä että oli niin kova nälkä. Kaiken kukkuraks Annille iski vielä migreenikohtaus eikä hoitajat ymmärtäny mitää vaikka kuinka huito ja yritti selittää niille. Soitettiin huone puhelimesta suomalaiselle virkailijalle että Anni tarvis nyt nopeesti migreenilääkettä ja syötävää jotta migreenikohtaus ei pahenisi oksennuksen tasolle. Meni taas tunti enneku kukaa tuli auttamaan ja sillonkaan Anni ei edes saanut juotavaa eikä syötävää saatikka oikeaa migreenilääkettä. Hoitajat laittoivat Paracetamolia vain suoraan suoneen.
Kysyimme myös sata kertaa aiemmin syytä miksei Anni saa syödä tai juoda tai oliko verikokeissa jotain häikkää????? Hoitajat sanoivat joka kerta ’ NO EAT TODAY NO’ ja heistä kukaan _ei tiennyt verikokeista_ eikä kukaan tiennyt missä lääkäri on_😒
Vihdoin Orsolya saapui sairaalaan ja hän tuli huoneeseemme suomaisen virkailijan, lääkärin ja hoitajan kanssa. Selitimme heille että Annin olo pahenee koska sairaalassa ketkään eivät anna hänelle edes vettä ja että ei migreeni helpota.
Puolen tunnin kuluttua saimme molemmat pullolliset vettä, kupit teetä sekä pillimehut.
Lääkäri kertoi että verikokeidemme tulokset olivat hyvät eikä niissä näkynyt mitään häikkää. FINALLY saimme selvyyden miksi Anni miltein nääntyi ! Heillä on täällä metodina, että kun olet vatsataudissa/vatsakipuisena ensimmäisenä tai toisena tms. niin he antavat sairaalassa kaiken nesteen vain tipasta, jotta vatsa tasaantuu. Ellulla taas kun oli tauti alkanut jo maanantaina, niin tämä oli jo kolmas päivä. Täällä he kolmantena päivänä antavat vasta nestemäistä ruokaa suun kautta🤷🏼♀️ Joten selvisi meidän hoitojen eroavaisuudetkin.
Ellulla tiputus auttoi nestehukkaan tosi hyvin ja lääkäri sanoi 6 aikaan illalla että ainakin hän pääsee kotiin samantien. He halusivat seurata Annin vointia vielä pari tuntia. Jos Annin migreeni ja huonovointisuus olisi poissa ilta 8 mennessä, saisimme lähteä yhdessä kotiin.
Kello oli vähän vaille kahdeksan illalla ja suomalainen virkailija tuli katsomaan Annin vointia. Anni kertoi voivansa paremmin koska sai vihdoin vettä ja mehua joten hoitajat tulivat poistamaan kanyylin ja olimme valmiita lähtemään kotiin paljon virkeämpinä kuin aamulla mennessämme.
Eihän tuo reissu kestänytkään kuin 11h. Tiputus auttoi kyllä molempia mutta niin oli nälkä että näköä haittas😂 Okei no joo otettiin siis eka taksi sairaalan edestä ja kurvattiin hotellille. Kotihoito-ohjeeksi saimme määräyksen syödä kaikkea pehmeää ja pieniä määriä kerralla. Ei maitotuotteita ja laktoosia, ei rasvaista ruokaa, ei vahvoja mausteita eikä tuhtia lihaa.
Nyt ollaan hotellilla ja syötiin iltapuurot. Suihkun raikkaina vihdoin mukavampiin omiin sänkyihin nukkumaan, parempi kuntoisina ja toiveikkaina siitä, että huomenna olisi taas kirkkaampi päivä niin keholla kuin ulkonakin🙏🏼
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti